Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Toukokuun yhteistyöpostauksen teemana on ulkoilu lasten kanssa. Kurkkaa kaikkien bloggaajien aiemmat yhteistyöpostaukset Mammalandian kotisivuilta!



Meidän taapero on aina ollut tosi vauhdikas tapaus, joten päivittäinen ulkoilu on ihan must kaiken sen ylitsepursuavan energian purkamiseksi. Toki välillä on päiviä kun syystä tai toisesta ulkoilu jää vähäiseksi tai välistä kokonaan, ja sen kyllä yleensä huomaa heti lapsessakin. Varsinkin nyt, kun vauva tuli taloon, on ulkoilun merkitys Lukan mielialan kannalta vielä korostunut entisestään. Neljän seinän sisällä hermot kiristyvät helpommin, mutta ulkona yleensä kaikki on aina paremmin. Poikaa ei juuri koskaan tarvitse pahemmin maanitella lähtemään ulos, vaan hän on aina ensimmäisenä ulko-ovella laittamassa kenkiä jalkaansa kun kuulee edes mainittavan mitään uloslähtöön liittyvää! Sisälle tuleminen onkin sitten taas ihan toinen tarina... Onneksi nyt on kesä, niin ulkoilukin on sata kertaa helpompaa (ja kivempaa) kuin talvella! Varsinkin nyt vauvan kanssa helpottaa tosi paljon, kun ei tarvitse kauheasti pukea kumpaakaan lasta ja ulos päästään lähtemään ihan muutamassa minuutissa.



Lukan kanssa ollaan ulkoilu pienestä pitäen paljon. Pitkät vaunulenkit uuden vauvan kanssa olivat ehkä parasta, mitä silloin tiesin. Myöhemmin vaunut vaihtuivat yhä useammin kantoreppuun, jonka kyydissä Luka on vauvasta lähtien viihtynyt hyvin maisemia katsellen. Me myös tykätään kovasti liikkua metsässä, ja sellaisessa maastossa kantovälineet ovatkin paljon vaunuja kätevämpiä. Vauvan kasvaessa koko ajan isommaksi, on ulkoilukin muuttunut vähitellen yhä aktiivisemmaksi. Pian leikkipuistot hiekkalaatikoineen, keinuineen ja liukumäkineen tulivat tutuiksi, ja kävelemään oppinut lapsi pääsi tutustumaan niihin metsiin myös omin jaloin. Nykyään Luka on jo sen verran iso, että hänen kanssaan pystyy tekemään jo vaikka mitä, ja ulkoilukin koko ajan monipuolistuu entisestään.

Tällä hetkellä Lukan lempipuuhaa ulkona on potkupyörällä potkuttelu. Hän on ollut kovin kiinnostunut pyöristä jo pidemmän aikaa, sillä Kamil on innokas pyöräilijä ja meillä on myös pyöräkärry, jonka kyydissä Luka rakastaa olla. Puky-potkupyörä ostettiin Lukalle 2-vuotislahjaksi, mutta annettiin se hänelle jo vähän etuajassa, kun ei hyvien ilmojen tultua jaksettu enää odottaa kesäkuuhun. Ja voi miten innoissaan toinen onkaan ikiomasta pyörästään! Sillä on pitänyt päästä ajamaan nyt joka ikinen päivä, ja ollaankin tehty vaikka kuinka pitkiä lenkkejä potkupyörän ja vaunujen kanssa, kun taapero ei tunnu väsyvän potkutteluun ollenkaan... Nyt kun muutettiin keskustasta vähän rauhallisemmalle alueelle, niin hyviä ulkoilureittejä täällä onneksi riittää. Me tykätään edelleen käydä paljon samoilemassa metsissä, ja se onkin ihan loistava ajanviettotapa lasten kanssa. Ei tarvitse edes mennä kovin kauas tai isoonkaan metsään, kun näkemistä ja ihmeteltävää riittää. Metsä on pienelle lapselle vähän kuin jokin taianomainen satupaikka, jossa kaikki aistit terävöityy. On hauskaa bongailla eläimiä, tunnustella luonnon erilaisia pintoja, kiipeillä kivien ja kantojn päälle, kuunnella linnunlaulua, kerätä kiviä ja keppejä... oppia kaikenlaista uutta. Tänä kesänä Kamil on luvannut viedä Lukan myös telttailemaan, mikä varmasti tulee olemaan taaperolle myös jännittävä mutta tosi hauska kokemus! 



Ihan aina ei lähdetä mihinkään kauas seikkailemaan, sillä meidän uuden kodin pihoilta löytyy myös tosi kiva leikkialue lapsille. Leikkipuistoissa Luka tykkää tällä hetkellä erityisesti laskea liukumäkeä ja leikkiä hiekkalaatikolla kaivureillaan ja muilla työkoneilla. Kuitenkin kaikkein eniten häntä kiinnostaa toiset lapset, ja siksi puistoon onkin aina kiva mennä, sillä sieltä yleensä löytyy leikkikaveria pienelle. Nyt kesällä ja pienen vauvan kanssa ei ole tullut käytyä perhekerhoissakaan enää niin paljon kuin ennen, ja huomaan että Luka todella kaipaa toisten lasten seuraa. Onneksi nyt asutaan sellaisella alueella, jossa lapsiperheitä riittää - äiti nimittäin jää kyllä kirkkaasti kakkoseksi, jos vaihtoehtona on leikkiä toisten lasten kanssa! 

Mikä on teidän lasten lempipuuhaa ulkona?

Mammalandian kotisivut & Facebook

xoxo Nelli

Lasten kanssa ulkoilu

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Toukokuun yhteistyöpostauksen teemana on ulkoilu lasten kanssa. Kurkkaa kaikkien bloggaajien aiemmat yhteistyöpostaukset Mammalandian kotisivuilta!



Meidän taapero on aina ollut tosi vauhdikas tapaus, joten päivittäinen ulkoilu on ihan must kaiken sen ylitsepursuavan energian purkamiseksi. Toki välillä on päiviä kun syystä tai toisesta ulkoilu jää vähäiseksi tai välistä kokonaan, ja sen kyllä yleensä huomaa heti lapsessakin. Varsinkin nyt, kun vauva tuli taloon, on ulkoilun merkitys Lukan mielialan kannalta vielä korostunut entisestään. Neljän seinän sisällä hermot kiristyvät helpommin, mutta ulkona yleensä kaikki on aina paremmin. Poikaa ei juuri koskaan tarvitse pahemmin maanitella lähtemään ulos, vaan hän on aina ensimmäisenä ulko-ovella laittamassa kenkiä jalkaansa kun kuulee edes mainittavan mitään uloslähtöön liittyvää! Sisälle tuleminen onkin sitten taas ihan toinen tarina... Onneksi nyt on kesä, niin ulkoilukin on sata kertaa helpompaa (ja kivempaa) kuin talvella! Varsinkin nyt vauvan kanssa helpottaa tosi paljon, kun ei tarvitse kauheasti pukea kumpaakaan lasta ja ulos päästään lähtemään ihan muutamassa minuutissa.



Lukan kanssa ollaan ulkoilu pienestä pitäen paljon. Pitkät vaunulenkit uuden vauvan kanssa olivat ehkä parasta, mitä silloin tiesin. Myöhemmin vaunut vaihtuivat yhä useammin kantoreppuun, jonka kyydissä Luka on vauvasta lähtien viihtynyt hyvin maisemia katsellen. Me myös tykätään kovasti liikkua metsässä, ja sellaisessa maastossa kantovälineet ovatkin paljon vaunuja kätevämpiä. Vauvan kasvaessa koko ajan isommaksi, on ulkoilukin muuttunut vähitellen yhä aktiivisemmaksi. Pian leikkipuistot hiekkalaatikoineen, keinuineen ja liukumäkineen tulivat tutuiksi, ja kävelemään oppinut lapsi pääsi tutustumaan niihin metsiin myös omin jaloin. Nykyään Luka on jo sen verran iso, että hänen kanssaan pystyy tekemään jo vaikka mitä, ja ulkoilukin koko ajan monipuolistuu entisestään.

Tällä hetkellä Lukan lempipuuhaa ulkona on potkupyörällä potkuttelu. Hän on ollut kovin kiinnostunut pyöristä jo pidemmän aikaa, sillä Kamil on innokas pyöräilijä ja meillä on myös pyöräkärry, jonka kyydissä Luka rakastaa olla. Puky-potkupyörä ostettiin Lukalle 2-vuotislahjaksi, mutta annettiin se hänelle jo vähän etuajassa, kun ei hyvien ilmojen tultua jaksettu enää odottaa kesäkuuhun. Ja voi miten innoissaan toinen onkaan ikiomasta pyörästään! Sillä on pitänyt päästä ajamaan nyt joka ikinen päivä, ja ollaankin tehty vaikka kuinka pitkiä lenkkejä potkupyörän ja vaunujen kanssa, kun taapero ei tunnu väsyvän potkutteluun ollenkaan... Nyt kun muutettiin keskustasta vähän rauhallisemmalle alueelle, niin hyviä ulkoilureittejä täällä onneksi riittää. Me tykätään edelleen käydä paljon samoilemassa metsissä, ja se onkin ihan loistava ajanviettotapa lasten kanssa. Ei tarvitse edes mennä kovin kauas tai isoonkaan metsään, kun näkemistä ja ihmeteltävää riittää. Metsä on pienelle lapselle vähän kuin jokin taianomainen satupaikka, jossa kaikki aistit terävöityy. On hauskaa bongailla eläimiä, tunnustella luonnon erilaisia pintoja, kiipeillä kivien ja kantojn päälle, kuunnella linnunlaulua, kerätä kiviä ja keppejä... oppia kaikenlaista uutta. Tänä kesänä Kamil on luvannut viedä Lukan myös telttailemaan, mikä varmasti tulee olemaan taaperolle myös jännittävä mutta tosi hauska kokemus! 



Ihan aina ei lähdetä mihinkään kauas seikkailemaan, sillä meidän uuden kodin pihoilta löytyy myös tosi kiva leikkialue lapsille. Leikkipuistoissa Luka tykkää tällä hetkellä erityisesti laskea liukumäkeä ja leikkiä hiekkalaatikolla kaivureillaan ja muilla työkoneilla. Kuitenkin kaikkein eniten häntä kiinnostaa toiset lapset, ja siksi puistoon onkin aina kiva mennä, sillä sieltä yleensä löytyy leikkikaveria pienelle. Nyt kesällä ja pienen vauvan kanssa ei ole tullut käytyä perhekerhoissakaan enää niin paljon kuin ennen, ja huomaan että Luka todella kaipaa toisten lasten seuraa. Onneksi nyt asutaan sellaisella alueella, jossa lapsiperheitä riittää - äiti nimittäin jää kyllä kirkkaasti kakkoseksi, jos vaihtoehtona on leikkiä toisten lasten kanssa! 

Mikä on teidän lasten lempipuuhaa ulkona?

Mammalandian kotisivut & Facebook

xoxo Nelli

Tänään, toukokuun 19. päivänä, tuntui ensimmäistä kertaa tänä vuonna siltä, että kesä on oikeasti täällä. Olihan tätä jo odotettukin, välillä lähes epätoivon vallassa luettu sääennusteita toivoen, että se vihdoin näyttäisi kokonaista aurinkoa ja yli viittätoista lämpöastetta. Niinä toukokuun aamuina, kun herätessä maa oli jälleen kerran lumesta valkoinen, ei kesä ollut koskaan tuntunut yhtä kaukaiselta. Välillä räntäsateessa kävellessä ja kaulahuivia ympärilleen tiukemmin sitoessa saattoi jopa ajatella, ettei enää edes muista miltä se tuntuu, kun aurinko lämmittää ihoa ja takki on liikaa. Mutta tänään - tänään kaikki vihdoin oli toisin. Herättiin auringonpaisteeseen ja sen vain tunsi.

Kesän.




Niin kovasti odotettua vuoden ensimmäistä kesäpäivää oli syytä viettää arvoisellaan tavalla. Ei sitä voinut kuluttaa vain olemalla, vaikka juuri se oleminenkin on välillä (tai nykyään aika useinkin) ihanaa. Viime päivinä arki kahden pienen kanssa on ollut onnellisuudestaankin huolimatta myös aika rankkaa ja väsyttävää, joten tuntui siltä, että juuri tähän päivään, kesän alkuun, kaipasi jotain spesiaalimpaa. Ja lapsiperhe kun ollaan, niin suunnitelmat piti tehdä lasten ehdoilla. Ei menty kaupungille korkkaamaan terassikautta, vaan hypättiin autoon ja suunnattiin... Niin, Pälkäneelle.  





Siellä, noin 30 kilometriä Tampereelta, sijaitsee Strutsitila Syrjynen ja sen me valitsimme matkakohteeksemme tänä kauniina kesäpäivänä. Lukalla on selkeästi viime aikoina ollut  vähän hankalaa ja häntä varmasti harmittaa se, ettei meillä ole enää ihan samalla tavalla aikaa vain hänelle, niin kuin ennen. Siksi me haluttiin tehdä jotain sellaista, josta nimenomaan Luka nauttisi, mutta jonne olisi kuitenkin helppo ottaa myös vauva mukaan. Luka rakastaa eläimiä, joten pieni ja sympaattinen maatila kohtuullisen ajomatkan päässä kuulosti juuri sopivalta retkikohteelta. Strutsien lisäksi tilalla asustelee ainakin kuusipeuroja, villisikoja, hevonen, kanoja ja pupuja - sekä tietenkin omia lemppareitani, ihania karvaisia highland-lehmiä. Nähtävää ja ihmeteltävää näissä riittikin oikein sopivasti pienelle ihmiselle, joskin kaikkein eniten Lukaa taisi kuitenkin kiinnostaa tilan hieno traktori, jota pääsi ihastelemaan ihan lähietäisyydeltä. Kuljeskeltiin verkkaisesti ympäriinsä, Luka keräsi kiviä pikkukaivurillaan ja juoksi innoissaan metsäpolulla, vauva taas nukkui tyytyväisenä rengasliinan kyydissä. Oli niin ihanaa katsella taaperon innostusta kaikesta ympärilläolevasta ja kuinka kaikki ne kotiseinien sisällä tapahtuvat kiukkuilut unohtuivat saman tien. Kahvilan terassilla eväitä syödessä ja auringon lämmöstä nauttiessa kesäfiilis oli taattu. Siellä, satumaisen idyllisessä maalaismaisemassa oli kaupunkilaistytön helppo sulkea silmät ja todeta, että kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja tuntui ihan hassulta, että vielä edellisenä päivänä oltiin suunnilleen vielä hytisty kylmästä ulkona. Oliko se tosiaan niin vielä eilen?





Tilalle saavuttuamme meinasi muuten ensin iskeä epätoivo, kun kyltissä luki kissankokoisin kirjaimin, että paikka on suljettu arkisin. Ja me, kuin kunnon kesälomalaiset konsanaan, olimme unohtaneet tyystin viikonpäivät ja sen, että olimme liikkeellä perjantaina. Eikä perjantai vielä tarkoita kaikille viikonloppua... Onneksi tilan omistajat olivat niin mukavia, että toivottivat meidät silti lämpimästi tervetulleiksi! Meidän saapuessa paikalla oli myös yksi koululaisryhmä, joka tosin lähti pian meidän tulomme jälkeen, mutta muuten saimme kierrellä tilalla aivan rauhassa. Ihan mahtavaa asiakaspalvelua, täytyy kehua! Ja suositella paikkaa retkikohteeksi muillekin. Meidän taapero ainakin oli jo näistä eläimistä ihan haltioissaan - ihanaa, miten niin vähään pienet ovatkin tyytyväisiä. Me ollaan vähän suunniteltu Korkeasaari-retkeäkin tälle kesälle, mutta luulenpa, että ellei se toteudu niin tullaan ainakin kiertämään vielä muitakin Pirkanmaan alueelta löytyviä kotieläinpuistoja. Niissä on jotain ihanan aitoa Suomen kesää, sopivaa leppoisuutta ja sympaattista kotikutoisuutta. Tykkäämme!

xoxo Nelli

Kesän alku

perjantai 19. toukokuuta 2017


Tänään, toukokuun 19. päivänä, tuntui ensimmäistä kertaa tänä vuonna siltä, että kesä on oikeasti täällä. Olihan tätä jo odotettukin, välillä lähes epätoivon vallassa luettu sääennusteita toivoen, että se vihdoin näyttäisi kokonaista aurinkoa ja yli viittätoista lämpöastetta. Niinä toukokuun aamuina, kun herätessä maa oli jälleen kerran lumesta valkoinen, ei kesä ollut koskaan tuntunut yhtä kaukaiselta. Välillä räntäsateessa kävellessä ja kaulahuivia ympärilleen tiukemmin sitoessa saattoi jopa ajatella, ettei enää edes muista miltä se tuntuu, kun aurinko lämmittää ihoa ja takki on liikaa. Mutta tänään - tänään kaikki vihdoin oli toisin. Herättiin auringonpaisteeseen ja sen vain tunsi.

Kesän.




Niin kovasti odotettua vuoden ensimmäistä kesäpäivää oli syytä viettää arvoisellaan tavalla. Ei sitä voinut kuluttaa vain olemalla, vaikka juuri se oleminenkin on välillä (tai nykyään aika useinkin) ihanaa. Viime päivinä arki kahden pienen kanssa on ollut onnellisuudestaankin huolimatta myös aika rankkaa ja väsyttävää, joten tuntui siltä, että juuri tähän päivään, kesän alkuun, kaipasi jotain spesiaalimpaa. Ja lapsiperhe kun ollaan, niin suunnitelmat piti tehdä lasten ehdoilla. Ei menty kaupungille korkkaamaan terassikautta, vaan hypättiin autoon ja suunnattiin... Niin, Pälkäneelle.  





Siellä, noin 30 kilometriä Tampereelta, sijaitsee Strutsitila Syrjynen ja sen me valitsimme matkakohteeksemme tänä kauniina kesäpäivänä. Lukalla on selkeästi viime aikoina ollut  vähän hankalaa ja häntä varmasti harmittaa se, ettei meillä ole enää ihan samalla tavalla aikaa vain hänelle, niin kuin ennen. Siksi me haluttiin tehdä jotain sellaista, josta nimenomaan Luka nauttisi, mutta jonne olisi kuitenkin helppo ottaa myös vauva mukaan. Luka rakastaa eläimiä, joten pieni ja sympaattinen maatila kohtuullisen ajomatkan päässä kuulosti juuri sopivalta retkikohteelta. Strutsien lisäksi tilalla asustelee ainakin kuusipeuroja, villisikoja, hevonen, kanoja ja pupuja - sekä tietenkin omia lemppareitani, ihania karvaisia highland-lehmiä. Nähtävää ja ihmeteltävää näissä riittikin oikein sopivasti pienelle ihmiselle, joskin kaikkein eniten Lukaa taisi kuitenkin kiinnostaa tilan hieno traktori, jota pääsi ihastelemaan ihan lähietäisyydeltä. Kuljeskeltiin verkkaisesti ympäriinsä, Luka keräsi kiviä pikkukaivurillaan ja juoksi innoissaan metsäpolulla, vauva taas nukkui tyytyväisenä rengasliinan kyydissä. Oli niin ihanaa katsella taaperon innostusta kaikesta ympärilläolevasta ja kuinka kaikki ne kotiseinien sisällä tapahtuvat kiukkuilut unohtuivat saman tien. Kahvilan terassilla eväitä syödessä ja auringon lämmöstä nauttiessa kesäfiilis oli taattu. Siellä, satumaisen idyllisessä maalaismaisemassa oli kaupunkilaistytön helppo sulkea silmät ja todeta, että kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja tuntui ihan hassulta, että vielä edellisenä päivänä oltiin suunnilleen vielä hytisty kylmästä ulkona. Oliko se tosiaan niin vielä eilen?





Tilalle saavuttuamme meinasi muuten ensin iskeä epätoivo, kun kyltissä luki kissankokoisin kirjaimin, että paikka on suljettu arkisin. Ja me, kuin kunnon kesälomalaiset konsanaan, olimme unohtaneet tyystin viikonpäivät ja sen, että olimme liikkeellä perjantaina. Eikä perjantai vielä tarkoita kaikille viikonloppua... Onneksi tilan omistajat olivat niin mukavia, että toivottivat meidät silti lämpimästi tervetulleiksi! Meidän saapuessa paikalla oli myös yksi koululaisryhmä, joka tosin lähti pian meidän tulomme jälkeen, mutta muuten saimme kierrellä tilalla aivan rauhassa. Ihan mahtavaa asiakaspalvelua, täytyy kehua! Ja suositella paikkaa retkikohteeksi muillekin. Meidän taapero ainakin oli jo näistä eläimistä ihan haltioissaan - ihanaa, miten niin vähään pienet ovatkin tyytyväisiä. Me ollaan vähän suunniteltu Korkeasaari-retkeäkin tälle kesälle, mutta luulenpa, että ellei se toteudu niin tullaan ainakin kiertämään vielä muitakin Pirkanmaan alueelta löytyviä kotieläinpuistoja. Niissä on jotain ihanan aitoa Suomen kesää, sopivaa leppoisuutta ja sympaattista kotikutoisuutta. Tykkäämme!

xoxo Nelli
Nyt toisella kierroksella isompia vauvahankintoja on tarvinnut tehdä aika niukasti, mutta pari vähän arvokkaampaakin ostosta on tässä tullut tehtyä. Emmin ja arvoin pitkään sen suhteen, olisiko sitteri tarpeellinen hankinta vai ei, kun Lukan kanssa meillä ei koskaan sitteriä ollut ja hyvin pärjättiin ilmankin. Lukan aikaan olin hieman sittereitä vastaankin; ajattelin, että olisi paljon parempi pitää vauvaa mieluummin vaikka lattialla eikä sittereiden ergonomiastakaan aina tiedä... Meillä oli sitä paitsi Tripp Trappiin kiinnitettävä Newborn Set, joka ajoi tarpeeksi hyvin sitterin virkaa eikä enempää kaivattukaan. Nyt sitten kuitenkin toista vauvaa odottaessa aloin uudelleen pohtia sitteriasioita ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkäpä kahden pienen lapsen kanssa sitteri tosiaan voisi olla ihan hyödyllinen kapistus. Vaikka käytettynä sittereitä löytää helposti ihan kympillä tai parilla, niin halusin kuitenkin panostaa varmasti kunnolliseen sitteriin ja niinpä päätin, että jos meille sitteri tulee niin sen oltava Baby Björnin Balance Soft. Blogeja ja netin keskustelupalstoja lukiessa tuli aika selväksi, että tämä on monien mielestä se kaikkein paras vaihtoehto ainakin tässä hintahaarukassa. Tuntuuhan tuo silti tavallaan aika kalliilta hankinnalta, kun sitterin ovh on noin 160 euron luokkaa ja käytettyinäkin niistä saa usein pulittaa ainakin 80 euroa, usein enemmänkin. Satuin kuitenkin löytämään sitterin alennusmyynneistä satasella, ja niinpä tuo Balance Soft meille sitten päätyikin. 


Jo tämän ensimmäisen kuukauden perusteella voisin sanoa, että sitteri on ollut hyvä hankinta ja hintansa väärti. Siinä missä Lukan kanssa pärjättiin ihan hyvin Tripp Trappin Newborn Setillä, niin kyllä varsinkin nyt kahden lapsen kanssa on kätevää, kun sitteri on niin kevyt ja helposti liikuteltavissa paikasta toiseen. Vauvan saa siis näppärästi mukaan huoneesta toiseen, ja myös vaikka suihkun ajaksi kylpyhuoneeseen hengailemaan. Toistaiseksi sitteri on ollut käytössä aika lyhyitä aikoja kerrallaan, koska vauva tietenkin vielä nukkuu niin paljon ja mieluummin kuitenkin laitan hänet nukkumaan jonnekin muualle kuin sitteriin (johon hän tosin nukahtaa helposti siltikin, kuten näissä kuvissakin). Luulisin, että sitteristä tulee olemaan vielä entistäkin enemmän iloa kun vauva tästä hieman vielä kasvaa. Vielä sitteriä saa joku muu olla keinuttamassa, mutta pian vauva varmasti oppii keinuttamaan sitä itsekin omalla painollaan. Lukan kanssa pitääkin kyllä olla tarkkana, sillä hän niin kovin mielellään keinuttaisi pikkusiskoa sitterissä, mutta taaperon antama vauhti on kyllä hieman liian rajua. Vieressä saa siis olla eikä näitä kyllä vielä voikaan jättää vahtimatta keskenään hetkeksikään, ettei vain vahinkoja satu. Myös tuo Tripp Trappin Newborn Set on meillä käytössä edelleen, mutta sen ja tämän Baby Björnin sitterin käyttötavat ovat kuitenkin erilaisia. Newborn Set on siitä kiva, että vauvan saa meidän kanssa "saman pöydän ääreen" silloin kun syödään, tai muutenkin välillä vähän korkeammalle hengailemaan. Esimerkiksi ruokaa laittaessa on ihan kiva, että vauva on siinä lähempänä kuin lattialla sitterissä. Mutta muissa tilanteissa sitten taas Baby Björnin sitteri on kivempi valinta ja tuntuu minusta myös vauvalle ergonomisemmalta paikalta.


Uskoisin, että sittereiden joukossa tämä Baby Björnin Balance Soft on sieltä ergonomisimmasta päästä, sillä se myötäilee vauvan kehoa ja on muotoiltu antamaan oikeanlaista tukea pienenkin vauvan päälle, niskalle ja selälle. Missään sitterissähän ei vauvaa suositella tuntitolkulla pitämään, ja motorisen kehityksen kannalta on tärkeää pitää lasta ihan vain lattiallakin. En kuitenkaan usko, että kohtuullisesta sitterissä vietetystä ajasta on vauvalle mitään haittaa, varsinkaan jos sitteri tosiaan on laadukas ja ergonimiseksi suunniteltu. Baby Björnin omilla sivuilla sanotaan kyllä, että myös tämä sitterissä keinuminen kehittää vauvan motorisia taitoja sekä tasapainoa. Tätä sitteriä kehutaan pitkäikäiseksikin, sillä se käy vastasyntyneestä aina kahteen ikävuoteen (13kg) saakka. En sitten tiedä, tuleeko sitteri ihan käytännössä olemaan meillä käytössä niin pitkään, se jää nähtäväksi. Sitterin saa kolmeen eri asentoon, joita ovat "uni", "lepo" ja "leikki". Näissä kuvissa sitteri on tuossa alimmassa eli uni-asennossa, jota suositellaan vastasyntyneille. Myöhemmin sitterin kankaan voi myös kääntää, jolloin siitä saa isommalle lapselle tuolin.  

Omaa silmääni miellyttää myös sitterin ulkonäkö.
 Valitsin meille khaki/beige - värin, sillä se sopii tosi kivasti meidän kodin vaaleaan sisustukseen. Sitterin vaaleaa väriä ei tarvitse säikähtää, sillä kankaan irrottaminen on tosi helppoa ja sen voi pestä koneessa. Sitteriin on saatavilla myös siihen kiinnitettäviä leluja, jollaista meillä ei vielä ole, mutta ajattelin metsästää josko löytäisin sellaisen käytettynä, koska varmaan pian sellainenkin alkaisi vauvaa kiinnostaa. 


Tyytyväisiä ollaan siis oltu. Lukan leikit ovat usein melko vauhdikkaita, joten monesti tuntuu turvallisemmalta pitää vauvaa mieluummin sitterissä kuin ihan vain lattialla. Muutenkin on kiva, että sitten kun vauva vielä vähän kasvaa, niin hänen on helppo seurata isoveljen touhuja sitteristä käsin. Ja helpottaahan se muutenkin omia touhujakin, kun vauvan voi välillä laittaa sitteriin hengailemaan ja saa omat kädet vapaaksi. Muutenkin vauva tuntuu viihtyvän sitterissä hyvin ja toivottavasti viihtyy jatkossakin. Tosin edelleen, kaikesta tästä hehkutuksesta ja tyytyväisyydestäkin huolimatta, olen sitä mieltä että sitteri on sellainen vauva-ajan hankinta, jota ilmankin pärjää kyllä vallan mainiosti. Mutta ainakin meillä se on nyt toisella kierroksella tuntunut arkea kovasti helpottavaltakin välineeltä jo nyt, ja luulisin että tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Paljon enemmän löydän plussa- kuin miinuspuolia tästä sitteristä, joten hyvä ostos kaikin puolin tämä on ollut! 

xoxo Nelli

Kakkoskierroksen hankinnat: Baby Björn Balance Soft

torstai 18. toukokuuta 2017

Nyt toisella kierroksella isompia vauvahankintoja on tarvinnut tehdä aika niukasti, mutta pari vähän arvokkaampaakin ostosta on tässä tullut tehtyä. Emmin ja arvoin pitkään sen suhteen, olisiko sitteri tarpeellinen hankinta vai ei, kun Lukan kanssa meillä ei koskaan sitteriä ollut ja hyvin pärjättiin ilmankin. Lukan aikaan olin hieman sittereitä vastaankin; ajattelin, että olisi paljon parempi pitää vauvaa mieluummin vaikka lattialla eikä sittereiden ergonomiastakaan aina tiedä... Meillä oli sitä paitsi Tripp Trappiin kiinnitettävä Newborn Set, joka ajoi tarpeeksi hyvin sitterin virkaa eikä enempää kaivattukaan. Nyt sitten kuitenkin toista vauvaa odottaessa aloin uudelleen pohtia sitteriasioita ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkäpä kahden pienen lapsen kanssa sitteri tosiaan voisi olla ihan hyödyllinen kapistus. Vaikka käytettynä sittereitä löytää helposti ihan kympillä tai parilla, niin halusin kuitenkin panostaa varmasti kunnolliseen sitteriin ja niinpä päätin, että jos meille sitteri tulee niin sen oltava Baby Björnin Balance Soft. Blogeja ja netin keskustelupalstoja lukiessa tuli aika selväksi, että tämä on monien mielestä se kaikkein paras vaihtoehto ainakin tässä hintahaarukassa. Tuntuuhan tuo silti tavallaan aika kalliilta hankinnalta, kun sitterin ovh on noin 160 euron luokkaa ja käytettyinäkin niistä saa usein pulittaa ainakin 80 euroa, usein enemmänkin. Satuin kuitenkin löytämään sitterin alennusmyynneistä satasella, ja niinpä tuo Balance Soft meille sitten päätyikin. 


Jo tämän ensimmäisen kuukauden perusteella voisin sanoa, että sitteri on ollut hyvä hankinta ja hintansa väärti. Siinä missä Lukan kanssa pärjättiin ihan hyvin Tripp Trappin Newborn Setillä, niin kyllä varsinkin nyt kahden lapsen kanssa on kätevää, kun sitteri on niin kevyt ja helposti liikuteltavissa paikasta toiseen. Vauvan saa siis näppärästi mukaan huoneesta toiseen, ja myös vaikka suihkun ajaksi kylpyhuoneeseen hengailemaan. Toistaiseksi sitteri on ollut käytössä aika lyhyitä aikoja kerrallaan, koska vauva tietenkin vielä nukkuu niin paljon ja mieluummin kuitenkin laitan hänet nukkumaan jonnekin muualle kuin sitteriin (johon hän tosin nukahtaa helposti siltikin, kuten näissä kuvissakin). Luulisin, että sitteristä tulee olemaan vielä entistäkin enemmän iloa kun vauva tästä hieman vielä kasvaa. Vielä sitteriä saa joku muu olla keinuttamassa, mutta pian vauva varmasti oppii keinuttamaan sitä itsekin omalla painollaan. Lukan kanssa pitääkin kyllä olla tarkkana, sillä hän niin kovin mielellään keinuttaisi pikkusiskoa sitterissä, mutta taaperon antama vauhti on kyllä hieman liian rajua. Vieressä saa siis olla eikä näitä kyllä vielä voikaan jättää vahtimatta keskenään hetkeksikään, ettei vain vahinkoja satu. Myös tuo Tripp Trappin Newborn Set on meillä käytössä edelleen, mutta sen ja tämän Baby Björnin sitterin käyttötavat ovat kuitenkin erilaisia. Newborn Set on siitä kiva, että vauvan saa meidän kanssa "saman pöydän ääreen" silloin kun syödään, tai muutenkin välillä vähän korkeammalle hengailemaan. Esimerkiksi ruokaa laittaessa on ihan kiva, että vauva on siinä lähempänä kuin lattialla sitterissä. Mutta muissa tilanteissa sitten taas Baby Björnin sitteri on kivempi valinta ja tuntuu minusta myös vauvalle ergonomisemmalta paikalta.


Uskoisin, että sittereiden joukossa tämä Baby Björnin Balance Soft on sieltä ergonomisimmasta päästä, sillä se myötäilee vauvan kehoa ja on muotoiltu antamaan oikeanlaista tukea pienenkin vauvan päälle, niskalle ja selälle. Missään sitterissähän ei vauvaa suositella tuntitolkulla pitämään, ja motorisen kehityksen kannalta on tärkeää pitää lasta ihan vain lattiallakin. En kuitenkaan usko, että kohtuullisesta sitterissä vietetystä ajasta on vauvalle mitään haittaa, varsinkaan jos sitteri tosiaan on laadukas ja ergonimiseksi suunniteltu. Baby Björnin omilla sivuilla sanotaan kyllä, että myös tämä sitterissä keinuminen kehittää vauvan motorisia taitoja sekä tasapainoa. Tätä sitteriä kehutaan pitkäikäiseksikin, sillä se käy vastasyntyneestä aina kahteen ikävuoteen (13kg) saakka. En sitten tiedä, tuleeko sitteri ihan käytännössä olemaan meillä käytössä niin pitkään, se jää nähtäväksi. Sitterin saa kolmeen eri asentoon, joita ovat "uni", "lepo" ja "leikki". Näissä kuvissa sitteri on tuossa alimmassa eli uni-asennossa, jota suositellaan vastasyntyneille. Myöhemmin sitterin kankaan voi myös kääntää, jolloin siitä saa isommalle lapselle tuolin.  

Omaa silmääni miellyttää myös sitterin ulkonäkö.
 Valitsin meille khaki/beige - värin, sillä se sopii tosi kivasti meidän kodin vaaleaan sisustukseen. Sitterin vaaleaa väriä ei tarvitse säikähtää, sillä kankaan irrottaminen on tosi helppoa ja sen voi pestä koneessa. Sitteriin on saatavilla myös siihen kiinnitettäviä leluja, jollaista meillä ei vielä ole, mutta ajattelin metsästää josko löytäisin sellaisen käytettynä, koska varmaan pian sellainenkin alkaisi vauvaa kiinnostaa. 


Tyytyväisiä ollaan siis oltu. Lukan leikit ovat usein melko vauhdikkaita, joten monesti tuntuu turvallisemmalta pitää vauvaa mieluummin sitterissä kuin ihan vain lattialla. Muutenkin on kiva, että sitten kun vauva vielä vähän kasvaa, niin hänen on helppo seurata isoveljen touhuja sitteristä käsin. Ja helpottaahan se muutenkin omia touhujakin, kun vauvan voi välillä laittaa sitteriin hengailemaan ja saa omat kädet vapaaksi. Muutenkin vauva tuntuu viihtyvän sitterissä hyvin ja toivottavasti viihtyy jatkossakin. Tosin edelleen, kaikesta tästä hehkutuksesta ja tyytyväisyydestäkin huolimatta, olen sitä mieltä että sitteri on sellainen vauva-ajan hankinta, jota ilmankin pärjää kyllä vallan mainiosti. Mutta ainakin meillä se on nyt toisella kierroksella tuntunut arkea kovasti helpottavaltakin välineeltä jo nyt, ja luulisin että tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Paljon enemmän löydän plussa- kuin miinuspuolia tästä sitteristä, joten hyvä ostos kaikin puolin tämä on ollut! 

xoxo Nelli
Kaikki ovat varmaan jo kuulleet tästä superhauskasta profiilikuvahaasteesta, joka viikko sitten lähti liikkeelle Mamma rimpuilee - blogista? Ideana on siis esitellä omia facebookin profiilikuviaan kymmenen vuoden ajalta, aina yksi per vuosi. Minä liityin hieman mattimyöhäisenä facebookiin vasta vuonna 2009, joten ihan kymmentä vuotta naamakirjailua ei vielä ole takana. Yhdeltä vuodelta tulee siis spesiaalina kaksi kuvaa. Mutta ai että mikä itkettävän naurettava sekä myötähäpeää ja nostalgiaa herättänyt aikamatka tulikaan tehtyä, kun pitkästä aikaa sukelsi omaan profiikuva-albumiinsa. A-p-u-a. Olen kyllä joskus tainnut harrastaa pientä sensuuria facebook-sivullani, sillä ne kaikkein pahimmat ja noloimmat kuvat ovat mystisesti kadonneet... mutta ehkä ihan hyvä niin! 


2009

Haha, tää on näköjään mun ihan eka profiilikuva. Kylläpäs näytänkin pieneltä! Ikää tuolloin oli hurjat 20 vuotta. Muokkaus totta kai tyylikkään mustavalkoinen ja tukka sotkussa. Vastustin tosi kauan facbookiin liittymistä - syystä jota en enää itsekään kunnolla muista - mutta lopulta taivuin ystävien painostuksen alaisena muutettuani Tampereelta Helsinkiin opiskelemaan. Facebook oli tuolloin kyllä ihan eri maailma kuin mitä se on nykyään - kuinka moni kirjoittelee vielä statuksia seinälleen? Musta tuntuu, että ehkä 5% mun kavereista. Itse ainakin käytän facebookia nykyään lähinnä eri ryhmien seuraamiseen.


2010

Vappu, nuoruus, huolettomuus. Tällöin elin mielestäni maailman parasta ja tosi onnellista aikaa. Rakastin Helsinkiä ja kaikkia mun uusia ystäviä ja seikkailuja siellä. Olin saanut ihanan kaveriporukan uudesta koulusta ja vietettiin tässä ensimmäistä kertaa vappua yhdessä. 


2011

Vuonna 2011 asuin Brysselissä ja tässä kuvassa olin käymässä Lontoossa ystäväni luona. Vierailtiin Madame Tussaudsin vahamuseossa ja totta kai valitsin kaikista kuvista profiilikuvakseni juuri sen, jossa poseeraan Miley Cyruksen kanssa. Keskustellaanko hetki myös päivän asuvalinnasta? Pinkit shortsit, joiden alla sukkahousut sekä t-paita jossa on teksti "I love Swedish boys". Ja siis ihan itsestäänselvä valinta tämän asun kanssa on vielä heittää niskaan musta bleiseri??? Classy. Voin melkein vannoa, että jalassa mulla on converset.


2012

Brysselin jälkeen muutin Puolaan Kamilin luokse. Me oltiin tavattu Brysselissä ja seurusteltu alle puoli vuotta, mutta hulluudestaan huolimatta päätös oli oikea. Puolassa oli ihanaa (vaikkakin kielitaidottomuudesta johtuen haastavaakin) asua. Tämä kuva on otettu huhtikuussa ja silloin oli jo täysi helle päällä, kuten näkyy. Mä en ikinä rusketu, tässäkin olen vain kauniisti kärähtänyt.


2012

Kesällä 2012 me muutettiin Suomeen, kun pääsin yliopistoon opiskelemaan. Tässä ollaan viettämässä kesäpäivää Fiskarsissa. Tää kuva on aika järkky, mutta jokseenkin hellyyttävä. Tuntuu, että tuostakin on sata vuotta aikaa ja näytetään niin nuorilta!


2013

Kesällä 2013 olin kielikurssilla Puolassa. Siellä oli ihan hullu kesä silloin, välillä melkein 40 astetta lämmintä. Olin onneksi palannut takaisin tummempaan hiusväriin, joka sopii mulle paljon paremmin kuin tuollainen keltainen blondi! Tämä kuva on otettu yhdessä tosi kauniissa japanilaisessa puutarhassa Wrocławissa.


2014

Kesällä 2014 meille tuli koiranpentu, kun vauvaa ei haaveista huolimatta alkanut kuulua. Käytin ainoan viikon mittaisen kesälomani pennun kanssa olemiseen ja peruttiin meidän jo varattu Budapestin matkakin sen takia. Koko viikon satoi vettä. Parin kuukauden päästä koiranpennun tulosta tein positiivisen raskaustestin.


2015

Tämä kuva on otettu tammikuussa 2015, muistan sen päivänkin jotenkin tosi hyvin. Olin raskaana, mutten ollut vielä kertonut asiasta kovin monelle. Vaikka kuva on vain tällainen puhelimella otettu selfie, niin ainakin itselleni siitä välittyy tosi hyvin se, kuinka onnellinen silloin olin.


2016

Luka on tässä kuvassa tasan 9 kuukautta. Tää on nyt vain tällainen hauska tilannekuva - kenties yritin ottaa vain kuvaa itsestäni, mutta Lukan photobombaus tekikin siitä tuhat kertaa paremman. Mun mielestä tää kuva on vain tosi hauska.


2017

Nykyisen kuvani vaihdoin juuri hiljattain. Tässä sitä vaan hymyillään tuoreen äidin onnea vauva kainalossa. Ehkä mun tämän kesän tavoite voisi olla saada sellainen profiilikuva, joka ei ole selfie... oisikohan se uskottavampaa? 

Joko oot ottanut osaa haasteeseen?

xoxo Nelli

10 x profiilikuva

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kaikki ovat varmaan jo kuulleet tästä superhauskasta profiilikuvahaasteesta, joka viikko sitten lähti liikkeelle Mamma rimpuilee - blogista? Ideana on siis esitellä omia facebookin profiilikuviaan kymmenen vuoden ajalta, aina yksi per vuosi. Minä liityin hieman mattimyöhäisenä facebookiin vasta vuonna 2009, joten ihan kymmentä vuotta naamakirjailua ei vielä ole takana. Yhdeltä vuodelta tulee siis spesiaalina kaksi kuvaa. Mutta ai että mikä itkettävän naurettava sekä myötähäpeää ja nostalgiaa herättänyt aikamatka tulikaan tehtyä, kun pitkästä aikaa sukelsi omaan profiikuva-albumiinsa. A-p-u-a. Olen kyllä joskus tainnut harrastaa pientä sensuuria facebook-sivullani, sillä ne kaikkein pahimmat ja noloimmat kuvat ovat mystisesti kadonneet... mutta ehkä ihan hyvä niin! 


2009

Haha, tää on näköjään mun ihan eka profiilikuva. Kylläpäs näytänkin pieneltä! Ikää tuolloin oli hurjat 20 vuotta. Muokkaus totta kai tyylikkään mustavalkoinen ja tukka sotkussa. Vastustin tosi kauan facbookiin liittymistä - syystä jota en enää itsekään kunnolla muista - mutta lopulta taivuin ystävien painostuksen alaisena muutettuani Tampereelta Helsinkiin opiskelemaan. Facebook oli tuolloin kyllä ihan eri maailma kuin mitä se on nykyään - kuinka moni kirjoittelee vielä statuksia seinälleen? Musta tuntuu, että ehkä 5% mun kavereista. Itse ainakin käytän facebookia nykyään lähinnä eri ryhmien seuraamiseen.


2010

Vappu, nuoruus, huolettomuus. Tällöin elin mielestäni maailman parasta ja tosi onnellista aikaa. Rakastin Helsinkiä ja kaikkia mun uusia ystäviä ja seikkailuja siellä. Olin saanut ihanan kaveriporukan uudesta koulusta ja vietettiin tässä ensimmäistä kertaa vappua yhdessä. 


2011

Vuonna 2011 asuin Brysselissä ja tässä kuvassa olin käymässä Lontoossa ystäväni luona. Vierailtiin Madame Tussaudsin vahamuseossa ja totta kai valitsin kaikista kuvista profiilikuvakseni juuri sen, jossa poseeraan Miley Cyruksen kanssa. Keskustellaanko hetki myös päivän asuvalinnasta? Pinkit shortsit, joiden alla sukkahousut sekä t-paita jossa on teksti "I love Swedish boys". Ja siis ihan itsestäänselvä valinta tämän asun kanssa on vielä heittää niskaan musta bleiseri??? Classy. Voin melkein vannoa, että jalassa mulla on converset.


2012

Brysselin jälkeen muutin Puolaan Kamilin luokse. Me oltiin tavattu Brysselissä ja seurusteltu alle puoli vuotta, mutta hulluudestaan huolimatta päätös oli oikea. Puolassa oli ihanaa (vaikkakin kielitaidottomuudesta johtuen haastavaakin) asua. Tämä kuva on otettu huhtikuussa ja silloin oli jo täysi helle päällä, kuten näkyy. Mä en ikinä rusketu, tässäkin olen vain kauniisti kärähtänyt.


2012

Kesällä 2012 me muutettiin Suomeen, kun pääsin yliopistoon opiskelemaan. Tässä ollaan viettämässä kesäpäivää Fiskarsissa. Tää kuva on aika järkky, mutta jokseenkin hellyyttävä. Tuntuu, että tuostakin on sata vuotta aikaa ja näytetään niin nuorilta!


2013

Kesällä 2013 olin kielikurssilla Puolassa. Siellä oli ihan hullu kesä silloin, välillä melkein 40 astetta lämmintä. Olin onneksi palannut takaisin tummempaan hiusväriin, joka sopii mulle paljon paremmin kuin tuollainen keltainen blondi! Tämä kuva on otettu yhdessä tosi kauniissa japanilaisessa puutarhassa Wrocławissa.


2014

Kesällä 2014 meille tuli koiranpentu, kun vauvaa ei haaveista huolimatta alkanut kuulua. Käytin ainoan viikon mittaisen kesälomani pennun kanssa olemiseen ja peruttiin meidän jo varattu Budapestin matkakin sen takia. Koko viikon satoi vettä. Parin kuukauden päästä koiranpennun tulosta tein positiivisen raskaustestin.


2015

Tämä kuva on otettu tammikuussa 2015, muistan sen päivänkin jotenkin tosi hyvin. Olin raskaana, mutten ollut vielä kertonut asiasta kovin monelle. Vaikka kuva on vain tällainen puhelimella otettu selfie, niin ainakin itselleni siitä välittyy tosi hyvin se, kuinka onnellinen silloin olin.


2016

Luka on tässä kuvassa tasan 9 kuukautta. Tää on nyt vain tällainen hauska tilannekuva - kenties yritin ottaa vain kuvaa itsestäni, mutta Lukan photobombaus tekikin siitä tuhat kertaa paremman. Mun mielestä tää kuva on vain tosi hauska.


2017

Nykyisen kuvani vaihdoin juuri hiljattain. Tässä sitä vaan hymyillään tuoreen äidin onnea vauva kainalossa. Ehkä mun tämän kesän tavoite voisi olla saada sellainen profiilikuva, joka ei ole selfie... oisikohan se uskottavampaa? 

Joko oot ottanut osaa haasteeseen?

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.